Rotumääritelmä

SUOMENLAPINKOIRA

KÄYTTÖTARKOITUS:

Alunperin poronhoitotyössä käytetty paimen- ja

vahtikoira. Nykyisin myös suosittu seurakoira.

LYHYT HISTORIAOSUUS:

Saamelaiset ovat jo vuosisatojen ajan käyttäneet

suomenlapinkoiran tyyppisiä koiria porojen paimennukseen ja vartiointiin

Fennoskandian ja Venäjän pohjoisosissa. Näiden koirien perusteella Suomen

Kennelklubi hyväksyi lapinpaimenkoiran ensimmäiset rotumerkit vuonna 1945. Nimi

muutettiin lapinkoiraksi vuonna 1967. Rodun tyyppi ja rotukuva alkoivat selkiytyä

1970-luvulla, rotumääritelmää on täsmennetty useita kertoja. Rodun nimi muutettiin

edelleen suomenlapinkoiraksi vuonna 1993. Rotukuva on vakiintunut nopeasti ja

nykyisin rotu on erittäin suosittu pääasiassa koti- ja harrastuskoirana koko Suomessa.

YLEISVAIKUTELMA:

Keskikokoa hieman pienempi, kokoonsa nähden

voimakasrakenteinen, korkeuttaan hieman pitempi, pitkä- ja tuuheaturkkinen

pystykorvainen koira.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA:

Rinnan syvyys on hieman pienempi kuin puolet

säkäkorkeudesta. Kuono on hieman kalloa lyhyempi. Kallon on hieman leveyttään

pitempi, syvyys on sama kuin leveys.

KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE:

Älykäs, rohkea, rauhallinen ja oppimishaluinen.

Ystävällinen ja uskollinen.

PÄÄ:

Voimakaspiirteinen, verrattain leveä.

KALLO-OSA:

Leveä, päälaki hieman kaartuva. Otsa on melko kaartuva. Selvästi

havaittava otsauurre.

OTSAPENGER:

Selvä

POSKET:

  Voimakas, leveä ja suora; sekä päältä että sivulta katsottuna.  Mieluimmin musta, kuitenkin karvapeitteen väriin sopiva.

KIRSU:

  Tiiviit

HUULET:

  Leuat voimakkaat. Leikkaava purenta.

PURENTA:

Tummanruskeat, kuitenkin karvapeitteen väriin sopivat, soikeat. Ilme on Keskikokoiset, pystyt tai taittokorvat, verrattain etäällä toisistaan, Keskipitkä, voimakas ja tuuhean karvan peittämä.

KORVAT:

tyvestään melko leveät, kolmion muotoiset ja varsin liikkuvaiset.

KAULA:

  Lihaksikas ja leveä, hieman erottuva.

RUNKO

SÄKÄ:

  Vahva ja suora.

SELKÄ:

  Lyhyt ja lihaksikas.

LANNE:

  Keskipitkä ja hyvin kehittynyt; vain hieman viisto.

LANTIO:

  Syvä, pitkähkö, lähes kyynärpäiden tasolle ulottuva, ei kovin leveä. Vatsaviiva loivasti kohoava.

ALALINJA JA VATSA:

Suhteellisen korkealle kiinnittynyt, keskipitkä, tuuhea ja pitkäkarvainen. Vahvaluustoiset, voimakkaat, edestä katsottuna suorat.
  HÄNTÄ:

Hännän päässä voi olla J:n muotoinen koukku. Koiran liikkuessa häntä on selän

päälle tai kupeelle kiertynyt, levossa se saa olla riippuva.

RAAJAT

ETURAAJAT

YLEISVAIKUTELMA:

yhdensuuntaiset.

LAVAT:

Samanpituiset kuin lavat. Lavan ja olkavarren välinen kulma on Hieman rintakehän alareunan alapuolella, suoraan taakse Melko vankat, pystysuorat.

KYYNÄRPÄÄT:

suuntautuneet.

KYYNÄRVARRET:

  Joustavat.

RANTEET:

  Keskipitkät, hieman viistot.

VÄLIKÄMMENET:

  Korkeahkot, pikemmin soikeat kuin pyöreät, tiheän karvan peittämät.

KÄPÄLÄT:

Päkiät ovat kimmoisat ja sivuilta tiheän karvan suojaamat. Vahvaluustoiset, voimakkaat, takaa katsottuna suorat.

TAKARAAJAT

YLEISVAIKUTELMA:

yhdensuuntaiset. Kulmaukset ovat selvät, mutta eivät kovin voimakkaat.

 Keskipitkät, leveähköt ja vahvalihaksiset.

REIDET:

 Eteenpäin suuntautuneet, polvikulma on melko selvä.

POLVET:

 Suhteellisen pitkät ja jäntevät.

SÄÄRET:

 Kohtuullisen matalat. Kinnerkulma on selvä, mutta ei kovin

KINTEREET:

voimakas.

 Lyhyehköt ja voimakkaat. Pystyasentoiset.

VÄLIJALAT:

 Samanlaiset kuin etukäpälät. Kannukset eivät ole toivottavat.

KÄPÄLÄT:

 Vaivattomat. Vaihtaa melko herkästi ravin laukaksi, joka on mie-luisa

LIIKKEET:

liikuntamuoto. Raajojen liike on yhdensuuntaista. Työskennellessään

suomenlapinkoira on ketterä ja nopea.

 Kauttaaltaan tiivis ja poimuton. Runsasta, varsinkin uroksilla selvä kaulus. Peitinkarva on pitkää, suoraa.

NAHKA:

KARVAPEITE

KARVA:

karkeata. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyempää. Pehmeää ja tiheää

pohjavillaa on oltava runsaasti.

 Kaikki värit ovat sallittuja. Yleisvärin tulee olla hallitseva. Yleisväristä

VÄRI:

poikkeavaa väriä voi esiintyä päässä, kaulassa, rinnassa, rungon alaosassa, raajoissa

ja hännässä.

Ihannesäkäkorkeus uroksilla 49 cm, nartuilla 44 cm, sallittu poikkeama 3 cm. Tyyppi on tärkeämpi kuin koko.

KOKO:

±

 Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi

VIRHEET:

suhteutettuna virheen vakavuuteen.

- puutteellinen sukupuolileima

- kevyt pää

- puutteellinen otsapenger

- luppakorvat

- liian voimakkaat tai suorat takaraajojen kulmaukset

. jatkuvasti selkälinjan alapuolella kannettu häntä

- pohjavillan puute

- makaava karvapeite

- kihara peitinkarva

- yleisvärin epäselvyys.

 ylä- tai alapurenta

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:

- nikamavika hännässä.

Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin

HUOM.

laskeutuneina kivespussiin.

OLKAVARRET:

melko avoin.

RINTAKEHÄ:

Kylkiluut ovat hieman kaarevat, eturinta on selvä, ei kovin voimakas.

SILMÄT:

pehmeä ja ystävällinen.

KUONO-OSA:

tasaisesti, mutta vain hieman kapeneva.

LÄHDE

http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/4C337C34-6AC5-4D94-8B93-42FEED0986AF/0/suomenlapinkoira126.pdf