KÄYTTÖTARKOITUS:
Alunperin poronhoitotyössä käytetty paimen- ja
vahtikoira. Nykyisin myös suosittu seurakoira.LYHYT HISTORIAOSUUS:
Saamelaiset ovat jo vuosisatojen ajan käyttäneet
suomenlapinkoiran tyyppisiä koiria porojen paimennukseen ja vartiointiin
Fennoskandian ja Venäjän pohjoisosissa. Näiden koirien perusteella Suomen
Kennelklubi hyväksyi lapinpaimenkoiran ensimmäiset rotumerkit vuonna 1945. Nimi
muutettiin lapinkoiraksi vuonna 1967. Rodun tyyppi ja rotukuva alkoivat selkiytyä
1970-luvulla, rotumääritelmää on täsmennetty useita kertoja. Rodun nimi muutettiin
edelleen suomenlapinkoiraksi vuonna 1993. Rotukuva on vakiintunut nopeasti ja
nykyisin rotu on erittäin suosittu pääasiassa koti- ja harrastuskoirana koko Suomessa.YLEISVAIKUTELMA:
Keskikokoa hieman pienempi, kokoonsa nähden
voimakasrakenteinen, korkeuttaan hieman pitempi, pitkä- ja tuuheaturkkinen
pystykorvainen koira.TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA:
Rinnan syvyys on hieman pienempi kuin puolet
säkäkorkeudesta. Kuono on hieman kalloa lyhyempi. Kallon on hieman leveyttään
pitempi, syvyys on sama kuin leveys.KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE:
Älykäs, rohkea, rauhallinen ja oppimishaluinen.
Ystävällinen ja uskollinen.PÄÄ:
Voimakaspiirteinen, verrattain leveä.
KALLO-OSA:
Leveä, päälaki hieman kaartuva. Otsa on melko kaartuva. Selvästi
havaittava otsauurre.OTSAPENGER:
Selvä
POSKET:
Voimakas, leveä ja suora; sekä päältä että sivulta katsottuna. Mieluimmin musta, kuitenkin karvapeitteen väriin sopiva.
KIRSU:
Tiiviit
HUULET:
Leuat voimakkaat. Leikkaava purenta.
PURENTA:
Tummanruskeat, kuitenkin karvapeitteen väriin sopivat, soikeat. Ilme on Keskikokoiset, pystyt tai taittokorvat, verrattain etäällä toisistaan, Keskipitkä, voimakas ja tuuhean karvan peittämä.
KORVAT:
tyvestään melko leveät, kolmion muotoiset ja varsin liikkuvaiset.
KAULA:
Lihaksikas ja leveä, hieman erottuva.
RUNKO
SÄKÄ:
Vahva ja suora.
SELKÄ:
Lyhyt ja lihaksikas.
LANNE:
Keskipitkä ja hyvin kehittynyt; vain hieman viisto.
LANTIO:
Syvä, pitkähkö, lähes kyynärpäiden tasolle ulottuva, ei kovin leveä. Vatsaviiva loivasti kohoava.
ALALINJA JA VATSA:
Suhteellisen korkealle kiinnittynyt, keskipitkä, tuuhea ja pitkäkarvainen. Vahvaluustoiset, voimakkaat, edestä katsottuna suorat.
HÄNTÄ:
HÄNTÄ:
Hännän päässä voi olla J:n muotoinen koukku. Koiran liikkuessa häntä on selän
päälle tai kupeelle kiertynyt, levossa se saa olla riippuva.
RAAJAT
ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA:
yhdensuuntaiset.
LAVAT:
Samanpituiset kuin lavat. Lavan ja olkavarren välinen kulma on Hieman rintakehän alareunan alapuolella, suoraan taakse Melko vankat, pystysuorat.
KYYNÄRPÄÄT:
suuntautuneet.
KYYNÄRVARRET:
Joustavat.
RANTEET:
Keskipitkät, hieman viistot.
VÄLIKÄMMENET:
Korkeahkot, pikemmin soikeat kuin pyöreät, tiheän karvan peittämät.
KÄPÄLÄT:
Päkiät ovat kimmoisat ja sivuilta tiheän karvan suojaamat. Vahvaluustoiset, voimakkaat, takaa katsottuna suorat.
TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA:
yhdensuuntaiset. Kulmaukset ovat selvät, mutta eivät kovin voimakkaat.
Keskipitkät, leveähköt ja vahvalihaksiset.
REIDET:
Eteenpäin suuntautuneet, polvikulma on melko selvä.
POLVET:
Suhteellisen pitkät ja jäntevät.
SÄÄRET:
Kohtuullisen matalat. Kinnerkulma on selvä, mutta ei kovin
KINTEREET:
voimakas.
Lyhyehköt ja voimakkaat. Pystyasentoiset.
VÄLIJALAT:
Samanlaiset kuin etukäpälät. Kannukset eivät ole toivottavat.
KÄPÄLÄT:
Vaivattomat. Vaihtaa melko herkästi ravin laukaksi, joka on mie-luisa
LIIKKEET:
liikuntamuoto. Raajojen liike on yhdensuuntaista. Työskennellessään
suomenlapinkoira on ketterä ja nopea.
Kauttaaltaan tiivis ja poimuton. Runsasta, varsinkin uroksilla selvä kaulus. Peitinkarva on pitkää, suoraa.
NAHKA:
KARVAPEITE
KARVA:
karkeata. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyempää. Pehmeää ja tiheää
pohjavillaa on oltava runsaasti.
Kaikki värit ovat sallittuja. Yleisvärin tulee olla hallitseva. Yleisväristä
VÄRI:
poikkeavaa väriä voi esiintyä päässä, kaulassa, rinnassa, rungon alaosassa, raajoissa
ja hännässä.
Ihannesäkäkorkeus uroksilla 49 cm, nartuilla 44 cm, sallittu poikkeama 3 cm. Tyyppi on tärkeämpi kuin koko.
KOKO:
±
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi
VIRHEET:
suhteutettuna virheen vakavuuteen.
- puutteellinen sukupuolileima
- kevyt pää
- puutteellinen otsapenger
- luppakorvat
- liian voimakkaat tai suorat takaraajojen kulmaukset
. jatkuvasti selkälinjan alapuolella kannettu häntä
- pohjavillan puute
- makaava karvapeite
- kihara peitinkarva
- yleisvärin epäselvyys.
ylä- tai alapurenta
HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
- nikamavika hännässä.
Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin
HUOM.
laskeutuneina kivespussiin.
OLKAVARRET:
melko avoin.
RINTAKEHÄ:
Kylkiluut ovat hieman kaarevat, eturinta on selvä, ei kovin voimakas.
SILMÄT:
pehmeä ja ystävällinen.
KUONO-OSA:
tasaisesti, mutta vain hieman kapeneva.
LÄHDE
http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/4C337C34-6AC5-4D94-8B93-42FEED0986AF/0/suomenlapinkoira126.pdf
